Seitsemällä suosituksella lähiruoka kuntakeittiöihin

Lähiruoan käyttöä kunnissa voidaan edistää, jos kuntapäättäjät ovat valmiita sitoutumaan sen lisäämiseen. Ruokapalveluissa pitäisi panostaa sesonkiruokaan sekä korvata esimerkiksi riisi kotimaisella ohralla ja tuontivihannekset juureksilla aina kun mahdollista.

–  Lähiruoan käyttö kuntien ruokapalveluissa on ensisijaisesti arvovalinta. Raha ei niinkään noussut esille kohdekunnissamme, sanoo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n ja Oulun yliopiston maaseutututkimuksen yhteisprofessori Toivo Muilu.

Kunnalliset ruokapalvelut ovat avainasemassa lähiruoan käytön edistämisessä paikallisesti, sillä niissä tarjotaan jopa 400 miljoonaa ateriaa vuosittain. MTT:n Politiikkadialogi paikallisten hankintojen edistäjänä -hankkeessa selvisi, että viime kädessä kaikkein ratkaisevinta on, että kunnasta löytyy ainakin yksi lähiruoan lisäämiseen sitoutuva henkilö, esimerkiksi ruokapalvelupäällikkö.

Lähiruoan käytön lisäämisestä kuntien ruokapalveluissa keskusteltiin seitsemässä Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kunnassa vuonna 2012. EU:n maaseuturahastosta rahoitetun hankkeen keskusteluissa tuli esille monia suosituksia lähiruoan käytön edistämiseksi.

1. Tärkein toimenpide lähiruoan käytön lisäämiseksi on, että lähiruoka sisällytetään viralliseen kuntasuunnitteluun. Lähiruoan liittäminen kuntastrategiaan konkretisoi kunnan tahdon ja toimii velvoittavana ohjeena elintarvikehankinnoissa.

2. Hankkeen kohdekuntien keskuskeittiöissä toivottiin tietoa alueen lähiruokatarjonnasta ja suoria yhteydenottoja lähiseudun tuottajilta ja jalostajilta.

3. Lähiruoan käyttöä voidaan lisätä myös ruokalistan suunnittelulla. Jotta kulut pysyisivät tasapainossa, tulee ruokalistalle valita riittävän edullisia ruokalajeja.  Ruokalistaa päivitetään sesonkien mukaan ja ulkomaiset ruoat korvataan kotimaisilla. Esimerkiksi riisi voidaan korvata ohralla. Myös pakastekalan voi mahdollisuuksien mukaan korvata kotimaisella kalalla.

4. Lähituotteiden suorahankinnat on tehtävä paikallisilta tuottajilta ja jalostajilta hankintasäädäntöä noudattaen. Tätä varten elintarvikehankinnoista vastaaville on taattava riittävästi aikaa ja resursseja hankintoihin ja oman alueen tarjontaan paneutumiseen.

5. Lähiruokahankintoja on tehtävä tarpeen mukaan myös oman kunnan rajojen ulkopuolelta. Kuntien välistä yhteistyötä on tehostettava, eli kunta- tai maakuntaraja ei ole este vaan mahdollisuus.

6. Osa kilpailutuskriteereistä voidaan muotoilla lähituottajia suosiviksi. Hankintarenkaat sitoutuvat kotimaisuuteen sekä lähiruokaan. Kunnat pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan renkaiden toimintaan ja ne voivat myös ehdottaa tarjouspyyntöjen pilkkomista alue- tai tuotekohtaisesti.

7. Kunnallisesti tai seudullisesti, säännöllisesti kokoontuvan lähiruokafoorumin perustaminen edistää alan toimijoiden yhteistyötä.

–  Monia näistä suosituksista toteutetaan jo edistyksellisissä lähiruokakunnissa. Hankkeessamme pyrimme menemään suositusten taakse ja perustelemaan niitä tutkimuskuntien paikallisten tilanteiden mukaan, Muilu toteaa.

Hallitus antoi 16.5. periaatepäätöksen lähiruokaohjelmaksi. Eräänä tavoitteena ohjelmassa on, että lähiruokaa käytetään Suomen kaikissa kunnissa vuonna 2020.

Julkaisu kuuluu MTT Raporttisarjaan ja on luettavissa osoitteessa:
http://jukuri.mtt.fi/bitstream/handle/10024/480969/mttraportti99.pdf

Lisätietoja:
professori Toivo Muilu, MTT, puh. 029 448 1711, toivo.muilu@mtt.fi

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on Suomen johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta, kilpailukykyä ja luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä kehittävä tutkimuskeskus. Lisätietoja www.mtt.fi

Avainsanat: