Muistojen museossamme jalustoille ja kehyksiin nousee Eeva Kilven elämälle tärkeitä esineitä — kirjoituskone, kuva kuolleesta koirasta, Ylen hulvaton peruukki ja purkillinen tyhjiksi kirjoitettuja kyniä. Suurten ja näyttävien taideteosten sijaan pieniä ja arkisia välähdyksiä eletystä. Vähän kuin Eevan runoissa, joissa tarkka katse hakeutuu näkemään ohi katsotun ja ylitallatun

Teos ei ole minun tarinani, mutta siinä on paljon henkilökohtaista ja omaa. Vuosien jälkeen sen kysymykset tuntuvat yhä ajankohtaisilta: kipeiltä ja koomisilta. Suurin kysymys on kysymys rakkaudesta. Mihin se riittää? Millä tavalla sitä ilmaistaan? Onko se pohjimmiltaan sanoja vai tekoja?

Teatteri ja taide ovat elintärkeitä, sillä ne auttavat ymmärtämään ja ilmaisemaan ihmisenä olemisen monimutkaisuutta kaikkine vivahteineen. Taide on YK:n tunnustama ihmisoikeus, mutta osa ryhmämme nuorista ei ole aiemmin päässyt taiteen ääreen, vaan heidät on jätetty kulttuurisen keskustelun ulkokehälle. Koen työstämme valtavaa merkityksellisyyttä, sillä sen myötä nuorten maailma tulee näkyväksi, ja esiintyjät löytävät itsestään vahvuuksia, joita eivät aiemmin tienneet omistavansa

On demokraattisen yhteiskunnan kannalta välttämätöntä, että viimein on selvitetty se, mitä Neuvostoliittoon lähteneille ihmisille tapahtui. Emme voi sulkea silmiämme siltä, että Suomessa monet ajettiin niin ahtaalle, etteivät ihmiset enää nähneet muuta ratkaisua. Työryhmänä meitä on liikuttanut jokaisen näytelmän henkilön tarina. Olemme pysähtyneet sen valtavan voiman äärelle, jota ihminen sisällään kantaa. Voiman, joka auttaa jatkamaan eteenpäin ja löytämään toiveikkuuden silloinkin, kun todellisuus ympärillä on pilkkopimeä

Haluamme tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuuden oppia uutta itsestään, toisista, yhteiskunnasta ja elämästä ylipäätään. Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön esitykset ja työpajat tarjoavat tähän oivan työkalun. Lisäksi ne tarjoavat koulukodin arkipäivään tärkeän tilaisuuden taiteen yhdessä kokemiseen

Me kaikki tarvitsemme rakkautta, merkityksen tunteen elämässä, toisen ihmisen kosketusta ja uskoa tulevaisuuteen. Me kaikki muutumme häijyiksi, pelokkaiksi ja katkeriksi, jos emme koe olevamme osa yhteiskuntaa, lähipiiriämme. Täällä Pohjantähden alla saa yhä uudelleen muistuttaa, mitä tapahtuu, jos luottamus yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen hajoaa

Irelandin Viides askel on viisas ja universaali teksti, joka tarjoaa monelle kosketuspintaa. Ajattelen myös, että omaa elämää on aika ajoin hyvä kriittisesti tarkastella, oli riippuvuuksia tai ei

Näyttelijänä otan itseni tosi vakavasti ja tavoittelen virheiden peittämistä. Mutta klovneriassa avain onnistumiseen on virheistä iloitseminen, leikittely ja pysähtyminen virheen äärelle. Ohjaaja Aitor Basaurin tehtävänä on aivopestä minut. Häätää hetkeksi näyttelijyys pois ja tuoda tilalle klovni

Esityksen pääsanoma on mitä selkein: Meidän täytyy nauraa paljon enemmän. Ennen kaikkea meidän pitää oppia nauramaan itsellemme ja päästää irti omasta turhantärkeydestämme. Elämästä tulee nimittäin ihan paskaa, jos emme tätä viimein opi

Olen ylpeä voidessani tuoda oman sovitukseni Pohjantähden kaikista kolmesta kirjasta Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle. Luvassa on esitys, jossa vuorottelevat rakkaus ja viha, työ ja toivo – kuolema ja syntymä. Se on traditiotietoinen historiallinen draama modernille ihmiselle

Jäähyväiset eläimille on eräänlainen dystooppinen satu, joka kuvaa ihmisen ja eläimen moninaista suhdetta. En ole koskaan ennen törmännyt näytelmään, joka onnistuu saarnaamatta tekemään näkyväksi sen, miten kummallinen ja epäjohdonmukainen suhde meillä on eläimiin. Teksti on voimakas, ja uskon että se saa kuulijansa katsomaan itseään uudesta kulmasta

Esitystä rakentaessa myös luonto on otettu huomioon, ja halu tehdä tätä työtä ekologisesti on monen ratkaisun takana. Kaikki lamput on kaivettu Kansallisteatterin Tattariharjun varastolta, eikä esitystä varten ole ostettu mitään muutakaan uutta. Vaikka oma koirani oli mukana harjoitusprosessissa, yhtään eläintä ei ole kohdeltu kaltoin prosessin aikana. Jopa sokeritoukat Omapohjan lattialla saivat kiiruhtaa rauhassa koloihinsa

Todella upea ja koskettava tarina. Näytelmä oli visuaalisesti hieno ja näyttelijät luonnollisia ja taitavia. Ehkäpä jopa paras näkemäni teatteriesitys. Näytelmän teema kosketti, sillä työskentelen hyvin monikulttuurisessa koulussa ja tapaan päivittäin monia nuoria, jotka kamppailevat näytelmässä esiintyvien asioiden kanssa

Esitys oli puhutteleva. Olen lukenut kirjan ja tulin pohjoisesta erityisesti tätä esitystä katsomaan. Katsomot ovat täysiä, toivottavasti asiat myös muuttuvat

Hienoa, että ajassa olevia teemoja tuodaan erinomaisesti kirjoitettuna ja esitettynä näyttämölle, herätti paljon ajatuksia. Oli myös ilahduttava yleisö, paljon äitejä ja tyttäriä, jopa isoäitejä lastenlasten kanssa. Näytelmä osoitti, että teinitkin tulevat teatteriin, kun aihe on koskettava ja modernisti esitetty. Lisää tälläistä!

Upea, monipuolinen, laadukas, koskettava esitys! Musiikki, lavastus, ohjaus, näyttelijät, käsikirjoitus, tarina, kaikki upeaa ja sujuvaa!

Esityksen yhtymäkohta tämän päivän maailmanpoliittiseen tilanteeseen on selkeä. Maailma elää poliittisesti valtavan jännitteisessä ja polarisoituneessa ilmapiirissä, luontokato on totta ja koronapandemia havahdutti rumaan epätasa-arvoon

Haluamme tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuuden oppia uutta itsestään, toisista, yhteiskunnasta ja elämästä ylipäätään. Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön esitykset ja työpajat tarjoavat tähän oivan työkalun. Lisäksi ne tarjoavat koulukodin arkipäivään tärkeän tilaisuuden taiteen yhdessä kokemiseen

Esitys sopii lapsille ja kaikille, jotka ovat joskus olleet lapsia. Katsomaan kannattaa tulla myös, kun haluaa ajatukset irti arkisesta aherruksesta ja kokea jotain ihan muuta

Mun isän kuoleman vuosipäivänä Raija muuttuu ihan sekoks. Ei sitä yleensä kiinnosta minä tai mun jutut. Jotenki sitä aina tuntuu pelottavan, kun lähestytään elokuun viidettä. Että ikään kuin se menis geeneissä.

Mun isän kuoleman vuosipäivänä Raija muuttuu ihan sekoks. Ei sitä yleensä kiinnosta minä tai mun jutut. Jotenki sitä aina tuntuu pelottavan, kun lähestytään elokuun viidettä. Että ikään kuin se menis geeneissä.

Kirjailijanaisten ja heidän perheenjäsentensä näyttämölliset hahmot ovat yhdistelmä tutkimustietoa, henkilökohtaisia kokemuksia ja mielikuvitusta. Teatterikerrontammekin on siksi osin realistista, osin filosofista ja välillä karnevalistista

Esitys sopii katsojille, jotka haluavat pohtia, mitä on merkityksellinen elämä ja tarkastella sitä humoristisesti. Juhlat – ja elämä siinä sivussa tarjoaa teatteri-illan, joka on antoisa usealle sukupolvelle

Sanotaan, että hahmottaakseen omaa aikaa tai nähdäkseen tulevaan on katsottava taaksepäin, historiaan. Mutta mitä on historian kirjoitus? Kenen näkökulmasta se kirjoitetaan tai tulkitaan? Entä museo muistamisen arkistona? Tai taidelaitos? Kivettynyt instituutio ja vallankäytön väline vai dynaaminen, alati itseään korjaava prosessi?

Suosittelen Talo-esitystä kaikille, jotka joskus pohtivat, mistä tässä elämässä oikein on kyse

Me Kansallisteatterissa emme unohda sodan keskellä kamppailevaa Ukrainaa. Omalla panoksellamme haluamme auttaa ja toivomme, että mahdollisimman moni tulee paikalle. Auttamisen ilon lisäksi katsoja saa nauttia taatusti ajatuksia herättävästä taiteesta

Minulle sanotaan usein, että olen rohkea, kun puhun vaikeista asioista. Kun pyydän muita puhumaan, sanotaan, että ”me emme ole niin rohkeita kuin sinä”. Minusta se ei ole oikein, sillä vääryyksiin puuttumisen ja ihmisoikeuksien edistämisen ei pitäisi lainkaan vaatia rohkeutta, vaan sen pitäisi olla maailman helpoin valinta

Vaikka Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin pohjautuu henkilökohtaiseen kokemukseeni, on kyseessä kuitenkin paljon isompi asia kuin vain minun tarinani. Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin on pyrkimys varmistaa, että jokaisella tytöllä yhteiskunnassamme on oikeus omiin unelmiin, ajatuksiin ja koskemattomuuteen etnisestä taustasta riippumatta — ilman häpeää ja väkivallan pelkoa. Ajattelen myös, että kokemukseni häpeästä, ulkopuolisuuden tunteesta, väkivallasta ja vääränlaisuudesta ovat samaistuttavia riippumatta sukupuolesta, etnisestä tai uskonnollisesta taustasta

On valtava kunnia ja valtava vastuu, että saan kertoa Ujunin tarinan ‒ ja vähemmistöjen tyttöjen tarinan ‒ Kansallisteatterin näyttämöllä

Vuonna 2012 saimme kulttuuriministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosojalta tehtävän suunnitella teatteri uudella ja tulevia sukupolvia palvelevalla tavalla. Tartuimme ilman muuta haasteeseen. Matka on ollut pitkä ja monipolvinen. Työ kannatti, sillä peruskorjattu Suomen Kansallisteatteri on valmis palvelemaan yleisöä, taiteilijoita ja teatterin työntekijöitä nyt ja tulevaisuudessa

Vaikka kaikki hankkeelle asetetut suunnitelmat eivät toteutuneetkaan, on nykyaikaisen teatteritoiminnan olosuhteita parannettu merkittävästi. Hankalat, vanhojen rakennusten väliset näyttämötilojen tasoerot ovat osittain poistuneet, ja teatterissa on nyt kaksi uutta näyttämötilaa ja kahvila. Pienen näyttämön rakennus on kauttaaltaan peruskorjattu ja rakennuksen alkuperäinen 1950-luvun arkkitehtuuri on herätetty henkiin

Kansallisteatterin korjaus on ollut teknisesti erittäin vaativa ja onnistuminen edellytti saumatonta ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta. Edelliseen kun lisätään hankkeen läpivienti historiallisen turbulenttisessa toimintaympäristössä mm. Covid-19-pandemioineen sekä Ukrainan sotineen, vaikeuskerroin napsahtaa kattoon. Upeaa on, että kaiken jälkeen peruskorjaus toteutui teatterin kustannus-, laatu- ja aikataulutavoitteiden mukaisesti

Peruskorjaushanke on edellyttänyt koko työmaaorganisaatiolta jatkuvaa toteutuksen kehitystyötä lukuisten erikoisrakenteiden ja suojeltujen rakennusosien vaativien yksityiskohtien toteuttamisessa sekä yhteensovittamisessa. Projektihenkilöstömme on yhdessä allianssiorganisaation, ja yhteistyökumppaniensa kanssa kehittänyt onnistuneesti ratkaisuja erilaisiin haasteisiin muuttuvissa tilanteissa

Kansallisteatteri on monella tapaa uuden ja hienon alun edessä. Taiteellinen porukkamme vahvistuu viidellä uudella huipputekijällä, Pienen näyttämön mittava peruskorjaus valmistuu ja tulevan syksyn ohjelmisto on vahva. Taiteellisuuteen nojaavan Kansallisteatterin tulevaisuus näyttää valoisalta

HKT on iloinen saadessaan olla jo neljättä kertaa mukana tässä hienossa Nuoressa Näyttämössä ja linkkinä nuorille teatterintekijöille ammattiteatterin maailmaan

Kansallisteatteriin ja Helsingin Kaupunginteatteriin haki yhteensä 13 ryhmää ja päätimme ottaa kaikki mukaan. Hakemuksista huokui suuri innostus teatteritaidetta kohtaan. On ilo päästä työskentelemään monenlaisten ja erikokoisten ryhmien kanssa. Olen iloinen myös siitä, että tulemme näkemään versioita kaikista eri näytelmistä