Satu Mannisen runokokoelma murtaa illuusion ruumiin täydellisyydestä
"Leikkaan potilaat anatomian kirjan kaavakuvista, paperinohuen ihon alla veri ei kierrä. Piirrän virtaavan suoniston, leikkaan kasvaimet ja umpisuolen. Potilaat taittuvat kivusta origameiksi. Hoitajat lipuvat lokkeina ohitse, tunnen siiveniskut palleassani."Satu Mannisen toinen runoteos Sydänfilmi (Gummerus) pohtii maailmaa ja olemassaoloa sairaalamaailman kautta sekä murtaa median luomaa illuusiota täydellisestä kehosta. Ruumis näyttäytyy runoissa hauraana ja epätäydellisenä, kipu ja kuolema ovat jatkuvasti läsnä. Ruumiillisuus on teoksen vahva teema. "Neulon joustavaa lihaskudosta,