Kimmo Vehviläinen: ”Maailman rakkaimman ihmisen kuolemasta voi selvitä”
Enää äidin muisto ei satuta, mutta kun Kimmo pitkästä aikaa katsoi äitinsä kuvaa, kyyneleet nousivat silmiin. Pimeyttä kesti pitkään, mutta nykyään mies saa onnellisuuskohtauksia. – Olin äidin poika. Kun olin pieni, isä opiskeli sotakorkeakoulussa ja olin äidin kanssa kahdestaan. Leivoimme yhdessä ja keräilin kiiltokuvia. Toivoikohan äiti salaa tyttöä? Äitini piti kaikesta mitä tein. Äiti sanoi aina isälle: – Kimmo saa olla juuri sellainen kuin hän on. Kimmo on hyvä poika. Puhelu, joka muutti kaiken Rakastin äidin naurua, mitä ei enää viimeisinä vuosina kuulunut. Äiti