Tarina globaalin nykyihmisen yksinäisyydestä
Zinaida Lindén kuvaa romaanissaan Monta maata sitten terävästi ja hienovireisesti, kuinka neuvostoajan lapsesta varttuu juurettomuutta tunteva diplomaatinrouva. Galina matkustaa maasta ja kulttuurista toiseen ikävöiden samalla epämääräisesti lapsuutensa ja nuoruutensa Venäjää, jota ei ole enää olemassa.”Olen venäläinen, mutta minulle Venäjä on hämärään peittynyt maa. Äänestin Jeltsiniä Afrikassa ja Putinia Japanissa. Seuraavaa presidenttiä äänestän Suomessa, Venäjän pääkonsulaatissa Turussa. Kun joku kysyy minulta milloin jotakin tapahtui, vastaan oikeastaan kysymykseen missä tapahtui.”